Herään ja selässäni tuntuu jomottava kipu. Katselen ympärilleni ja tajuan makaavani sairaalasängyssä yksin tyhjässä valkeassa huoneessa. Ikkuna on kiinni ja minulla on suuri tarve avata se. En kuitenkaan pääse ylös. Katsahdan kämmenselkääni ja huomaan siinä olevan tiputuspiikin. Mieleni tekee ikkunan avaamisen lisäksi nyt myös repiä johto irti kädestäni. Hivelen kättäni hiljaa ja hyräilen. Ovesta kuuluu hiljainen koputus. ''Sisään, ovi on kai auki'', sanon. ''Päivää Iiris. Oletkin ollut täällä jo pari päivää tajuttomana, millainen on olosi?'' sisään astuva nuori naishoitaja kysyy hymyillen. Katson häntä hetken ihmeissäni ja vastaan lopulta: ''Jaa.. Mikä päivä nyt on? Juu olo on ihan hyvä, vaikka ikkuna voisi kyllä olla myös auki.'' Hoitaja hymyilee selvää tekohymyä ja nyökkää. Hän ei kuitenkaan avaa ikkunaa vaan toteaa lähinnä itselleen :''Ikkunaa ei saa avata, kun tuo hullu korppi lentää muuten sisään. Niin ja nyt on torstai.'' Minulla kiehahtaa, mutta hoitaja ehtii sanoa vielä :''Äitisi lupasi tulla huomenna tänne, isästäsi emme tiedä ja ystäväsi ovat joka päivä käyneet täällä.'' En yllättynyt kuullessani äidistäni ja isästäni. Isäähän minulla ei edes ole ja äidilleni (oikeammin kun olin 5 minut adoptoi tämä ''äiti'') työ on minua tärkeämpää. Hoitaja jättää minut jälleen yksin huoneeseeni.
Nousen väkisin istumaan ja tunnustelen selkääni. Ei mitään. Minusta tuntuu edelleen siltä kuin joku yrittäisi ulos selästäni, mutta kipu on nyt paljon aikaisempaa lievempi. Ovelta kuuluu jälleen koputus. Tällä kertaa en edes kerkeä vastaamaan kun jo Vee ja Lotta astuvat huoneeseen kukkakimppu mukanaan. ''Onko sulla kaikki okei?'' Lotta kysyy halauksen jälkeen. Minä nyökkään ja katson Villen silmiin. Hän ei ole nukkunut ainakaan viime yönä. Lotta huomaa katseeni ja vastaa Veen puolesta: ''Hän on ollut susta huolissaan. Jopa Pläkki oli rennompi.'' Vee punastuu ja kävelee ikkunalle. ''Pläkki on ollut mun tykönä'', Vee sanoo katse edelleen ikkunassa. ''Mä käyn hakee sulle juotavaa'', Lotta sanoo hiljaa ja jättää Veen ja minut huoneeseen. ''Kiitos Ville'', minä saan sanotuksi ja jatkan hieman hiljempaa: ''Oot mulle tosi tärkee.'' Vee kääntää katseensa hetkeksi minuun ja hymyilee. ''Mäkin sua! Mutta nyt avataan tää ikkuna jotta toi yksi rauhoittuisi!'' Vee sanoo ja avaa ikkunan. Pläkki lentää oitis sisään ja laskeutuu olalleni raakuen onnesta. Vee tulee korpin perässä ja istuu sänkyni reunalle. Pläkki katsoo kiitollisena Veetä ja pöyhistää sulkiaan. Vee antaa minulle suukon suoraan suulle ja me molemmat punastumme. Kerron hänelle myös selkäni kivusta ja hän lupautuu hieromaan selkääni heti kun kotiudun.
Lotta tulee huoneeseen cokiksen kanssa ja hyräilee. ''Tässä potilaalle!'' Hän huudahtaa ja ojentaa pullon minulle. Lotta katsoo hetken Veetä ja minua kunnes naurahtaa ja sanoo: ''Kuules Pläkki, eikös vihdoinkin ollut aika kun tuo siun emäntäs ja Vee tajus millä tasolla niiden suhde oikeen on.'' Pläkki raakuu myönteiseen sävyyn ja minä sekä Vee punastutaan vielä enemmän. Samalla ovelta kuuluu jälleen koputus ja sama naishoitaja astuu sisään. Hän on sanomassa jotain kunnes tajuaa Pläkin olallani. ''VOI V***U! AUTAKAAS MUA PISTÄÄ TOI KORPPI ULOS!'' Hän huutaa ja osoittaa sanat Veelle ja Lotalle. Salamana minä nousen ylös, tiputus irtoaa kädestäni ja olen jo hoitajan edessä nenä melkein kiinni hänen nenässään. ''Tämä tässä on Pläkki, minun kiltti lemmikki korppini, joka kuulemma pelasti mun hengen hakemalla tämän Villen tässä metsään, jonne pyörryin. Kosketkin siihen niin saat katua!'' Sanon hänelle kylmän viileästi. Lotta, Vee ja jopa Pläkki katsovat minua ihmeissään. Hoitaja nyökkää ja sanoo ääniväristen: ''Tulin vain ottamaan sinulta verikoetta testejä varten.''
Hoitaja ottaa verikokeen ja lähtee huoneesta. ''Eikö suhun satu enää?'' Vee kysyy ja hieroo selkääni kun istun sängylläni. Hymyilen ja sanon: ''Se kipu antoi vaan voimia mulle ja jaksoin puolustaa Pläkkiä.'' Lotta on nyt lakanan valkoinen ja sanoo :'' En oo tajunnu sitä, että kuinka nopee oot.'' Nyökkään ja tajuan itsekkin, että olin luonnottoman nopea. ''Johtui varmaan siitä, että Pläkki oli vaarassa'', Vee sanoi ja antoi Pläkille rapsutuksia. Pläkki raakui ja minä nyökkäsin ja sanoin: ''Niin se varmaan on.'' Lottakin saa taas väriä poskiin ja toteaa :'' Lääkäri lupasi tulla vielä tekeen pari testii ni pääset ehkä meidän kanssa kotiin.'' Nyökkään ja Pläkki pitää hassua naksahtelevaa ääntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti