Juoksen niityllä. Kaikenlaiset kukat koskettavat paljaita sääriäni. Juoksen paljain jaloin valkoinen mekko ylläni. Mustat hiukseni hulmuavat juostessani. Juoksen aina vain lujempaa ja lähestyn jyrkännettä. Minua ei pelota enkä todellakaan aio nyt pysähtyä. Juuri ennen rotkon reunaa ponnistan ja hyppään tuntemattomaan. Ilma on raikasta. Kumpa tämä jatkuisi ikuisesti. Ilmavirta saa hiukseni vaikuttamaan eläviltä ja mekkoni valkoiselta sumulta, joka häilyy ympärilläni. Nenääni tunkeutuu pian kuitenkin kamala katku. Pakokaasuja, ajattelen. Riutuneet korpit lentävät ympärilläni ja nokkivat minua. Enää putoaminen ei ole mukavaa.Näen maan kamaran. Siellä juoksee kiireisiä ihmisiä kaahailevien autojen seassa. Paniikki iskee minuun ja yritän heiluttaa käsiäni, jotta voisin lentää. Maa lähestyy silti uhkaavasti ja alan kiljua.
Hätkähdän hereille. Kännykkäni kello näytää 02.07. Sänkyni on taas hiestä märkä. Hiukseni ovat hiestä takussa. Pälyilen ympärilleni. Huoneeni ikkunan edessä on edelleen kirjoituspöytäni ja siinä kannettavatietokoneeni. Punainen satula tuoli on hieman kauempana pöydästä. Seiniä koristavat itse maalaamani taulut korpeista ja minusta. Huoneeni nurkassa raakuu Pläkki, lemmikkikorppini. Pläkki oli hylätty ja sain luvan kasvattaa sen. Lopulta viranomaiset antoivat minulle luvan pitää tuon säälittävän mustan linnun. ''Voi Pläkki, minulla ei ole hätää'', naurahdan ja nousen istumaan. Korppi hiljenee ja tuijottaa minua kysyvästi, kuin varmistaen etten valehtele. Nyökkään sille ja se ottaa istumaoksastaan paremman otten ja laittaa pään siipensä suojaan. Taisi nukahtaa, sanon itselleni hiljaa. Syliini laskeutuu musta höyhen.
''Iiris! Oota!'' joku huutaa takanani. Käänän pääni ja näen parhaan ystäni, Lotan, juoksevan minun perässäni. Olen kävelemässä kohti kouluani (kuvataiteiden akatemia, Feather). En jaksa pysähtyä vaan kohotan käteni tervehdykseen. Kapeat kadut värittävät kaupunkiamme ja niiden mukulakivisillä teillä on aina hauska kävellä. Lotta on juossut minut kiinni ja ottaa olkapäästäni kiinni. ''Etkö ymmärrä sanaa oota?'' hän kysyy hengästyneenä. Siistin valkoista mekkoani ja nyökkään. Rinnuksillani on aamuyöllä löytämäni musta sulka. Lotta katsoo sulkaa ja kysyy lopulta: ''Onkos Pläkillä sulkainlähtökausi?'' Olen juuri vastaamassa kun asianomainen laskeutuu olalleni ja raakuu vaativasti. Rapsuttelen Pläkkiä sen siiven alta, mutta sulkia ei irtoa. ''Ilmeisesti Pläkki kuuli mut ja tuli itse vastaamaan'', Lotta naurahtaa ja rapsuttaa Pläkkiä. Jätän sille aina ikkunan auki, jospa se vaikka haluaisi sittenkin olla vapaa (tosin ainahan se palaa omalle oksalleen kotiini).
''Iiris, ole ystävällinen ja keskity uuden maalauksesi aloittamiseen!'' opettaja huutaa. Pläkki istuu maalaustelineeni päällä ja katsoo opettajaani murhaavasti. Nauran hiljaa sen ilmelle ja alan maalata. Maalaan suurta mustaa sulkaa, jonka haituvista maalaan taas korppeja. ''Tämän voitkin antaa mulle!'' takaani huutaa joku nuori miehenalku. ''En. Se pääsee Pläkin oksan taakse, ja Vee, sulla on jo yksi mun maalauksistani!'' sanon hänelle. Pläkki lennähtää Veen olalle ja nokkaisee tätä ystävällisesti. Pienen rapsuttelun jälkeen se palaa kuitenkin minun luokseni. ''Ville! Anna Iiriksen keskittyä, tuo korppi on jo tarpeeksi hänen lemmikikseen'', opettaja sanoo ja naurahtaa, kuten koko muukin luokka. Vee näyttää Pläkille kieltään ja nauru vain kovenee. Minun nauruni lopahtaa viiltävään kipuun selässäni.
Pläkki istuu nyt olallani. Kävelen rauhaisaa metsäpolkua pitkin kotiani kohti. Yhtäkkiä Pläkki lennähtää sivupolulle ja raakuu minua mukaansa. Menen epäröiden korppini perässä. ''Pläkki! Tuu jo takas!'' huudan mutta korppi raakuu vaativasti minua jatkamaan. Pian metsä loppuu ja edessäni avautuu suuri vihreä ja kukilla koristeltu niitty, kuin suoraan unestani. Minua alkaa pelottaa mutta samalla tunnen suurta halua riisua kenkäni ja lähteä juoksemaan. Pläkki laskeutuu takaisin olalleni. Selässäni alkaa kihelmöidä. Siihen sattuu ja tuntuu siltä kuin jokin yrittäisi ulos. Alan huutaa ja Pläkki kauhistuu ja alkaa lentää ylläni ympyrää raakuen mielettömästi. Menen maahan sikiö asentoon ja menetän tajuntani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti